Miksi naisen terveyttä tutkitaan edelleen vähemmän kuin miesten?

Esivaihdevuodet, vaihdevuodet, aivosumu, unettomuus, yöhikoilu, mielialavaihtelut, sydämentykytys, nivelkivut. Lista on pitkä, mutta vastaanottohuoneessa keskustelu typistyy liian usein yhteen lauseeseen: "Tämä kuuluu ikään." Se on kätevä lause. Sillä voi sivuuttaa oireen, siirtää vastuun naiselle ja peittää ammattitaidon aukot valkoisen takin taskuun. Mutta rehellisesti sanottuna: jos puolet aikuisväestöstämme käy läpi biologisesti merkittävän elämänvaiheen ja järjestelmä osaa tarjota siihen lähinnä olankohautuksen, ongelma ei ole naisessa. Ongelma on järjestelmässä.

Naisten terveyden tutkimus ei ole jäänyt jälkeen siksi, että aihe olisi vähäpätöinen, vaan siksi, että sitä on historiallisesti katsottu liian kapeasta kulmasta. Nainen on nähty kliinisissä tutkimuksissa epäluotettavammaksi tutkittavaksi, juuri hormonaalisen epätasaisuuden vuoksi.

Vielä 1990 loppupuolelle asti naiset olivat aliedustettuina monissa kliinisissä tutkimuksissa, ja naisten terveyttä koskeva tutkimus painottui pitkälti hedelmällisyyteen ja lisääntymiseen.

Tämä näkyy yhä: naisten terveyden laajemmat kysymykset, kuten kuukautiset, perimenopaussi, vaihdevuodet, kipu, mieliala, uni ja toimintakyky, ovat jääneet liian usein sivurooliin. NIH:n vuosien 2024–2028 strategia ja tuore tutkimuskirjallisuus kuvaavat tätä ongelmaa suoraan: naisten terveys on ollut alitutkittua ja alirahoitettua. [¹]

Tämä ei ole vain tasa-arvopuhetta, vaan kansanterveyttä. Maailman talousfoorumin ja McKinsey Health Instituten vuoden 2024 raportin mukaan naiset viettävät keskimäärin 25 prosenttia enemmän elämästään huonossa terveydessä kuin miehet.

Kun terveyseroa katsotaan näin, käy vaikeaksi väittää, että kyse olisi yksittäisten potilaiden "liiallisesta herkkyydestä". Kyse on rakenteellisesta vinoumasta siinä, mitä oireita pidetään tärkeinä, mitä tutkitaan ja mitä hoidetaan. [²]

Vaihdevuodet koskettavat käytännössä jokaista ihmistä, joko suoraan tai välillisesti, mutta terveydenhuollon tapa kohdata ne, on edelleen hämmentävä.

NICE:n päivitetty vaihdevuosi ohjeistus korostaa nimenomaan oireiden tunnistamista, tiedon antamista ja hoidon johdonmukaisuutta, mikä kertoo samalla siitä, että käytännöissä on edelleen isoja puutteita ja eroja. Kun ohjeissa pitää vuonna 2026 vielä erikseen painottaa perusasioita, osaaminen ei ole ollut erityisen vahvoissa käsissä. [³]

Vaihdevuosi oireet ovat yleisiä ja kestävät usein, jopa kymmeniä vuosia, naisen parhaassa työiässä.

The Menopause Societyn vuoden 2023 kannanoton mukaan kuumat aallot ja yöhikoilu ovat vaihdevuosien yleisimpiä oireita ja niitä esiintyy jopa noin 80 prosentilla.

Se ettei kyselyssä noussut muita oireita, kertoo myös tietämättömyydestä, sillä arjessa paljon yleisimpiä ovat nivelkivut, aivotoiminnan häiriöt, itsetunnon ongelmat ja masennus, mutta nainen ei osaa itse nimetä näitä vaihdevuosioireiksi, kun ammattilainen puhuu vain kuumista alloista ja yöhikoilusta.

Mistä nainen saa nyt luotettavaa tietoa? Naisen paras apukeino ovat ystävät ja Google, sekin kertonee jotakin ohjaamisen tasosta.

Vaihdevuosi-ikäisten naisten oireet voivat kestää vuosia. Se tarkoittaa, että kyse ei ole marginaalisesta ilmiöstä eikä muutaman viikon harmista, vaan pitkästä jaksosta, joka vaikuttaa uneen, työkykyyn, mielialaan, parisuhteeseen ja toimintakykyyn. [⁴]

Tässä kohtaa tullaan ilmiöön, joka suututtaa syystäkin! Kun nainen tulee vastaanotolle unettomuuden, aivosumun, nivelkipujen, kuumien aaltojen, infektiokierteen, sykkeen heittelyn tai mielialavaihteluiden vuoksi, hän ei aina löydä vastaanotolta, asiakkaastaan aidosti välittävää ja osaamistaan päivittävää ammattilaista.

Kun naisilta itseltään kysytään kokemuksia vastaanotolta, kuulee surullista tarinaan. Esimerkiksi. Naiselta itseltään kysytään, onko hänellä vaihdevuosioireita. Eli itsemaksavana yksityislääkärillä, naisen tulisi osata kertoa ammattilaiselle ovatko hänen oireensa vaihdevuosista johtuvia. Jos hän ei osaa nimetä oireita, kysytään häneltä yleensä ne helpot, eli yöhikoilu ja kuumat aallot.

Nainen kohtaa usein oireiden vähättelyä, elämäntavoista syyllistämistä, osaamatonta psykologisointia tai puolivillaisia elämäntapaneuvoja: liiku enemmän, stressaa vähemmän, laihduta, nuku paremmin, älä tee tästä niin isoa numeroa ja älä kiinnitä huomiota oireisiisi. Se on "sairaala slangilla" sama kuin: ongelma on sinun korviesi välissä, suhtautumisessasi, ei meidän ymmärryksessämme. [⁵]

Iso osa ongelmasta on koulutuksessa. Koska vaihdevuosia ei tutkita, ei sitä oikein osata myöskään opettaa. Vaihdevuosiin liittyvä opetus on monin paikoin edelleen riittämätöntä. Valíkka suomalainen hoitosuositus ohjaakin vaihdevuosioireiset gynekologien sijasta perusterveydenhuoltoon ja työterveyteen, ei koulutusta ole vielä kehitetty tarpeeksi ja ymmärrys hormoneista kehossa, on edelleen vähäistä.

Lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia ei kouluteta järjestelmällisesti tunnistamaan vaihdevuosien monimuotoista oirekuvaa tai arvioimaan hoitovaihtoehtoja riittävän vahvasti. Kun koulutus ontuu, vastaanotolle syntyy helposti vaarallinen yhdistelmä: varmuutta äänessä, mutta aukkoja tiedossa. [⁶]

Ja juuri siinä kohtaa nainen oireineen, jää yleensä alakynteen. Sen sijaan että ammattilainen sanoisi rehellisesti "tämä on tärkeä aihe, selvitetään yhdessä" tai "tarvitset tästä osaavamman arvion", nainen saatetaan lähettää kotiin, taskussaan masennuslääke resepti ja särkylääkettä, sekä mielessään ajatus, että hän on hankala, yliherkkä tai vain huonosti sopeutunut ikääntymiseensä - esimerkiksi jo 30- 40 vuotiaana. [⁷]

Vähättely ei näy vain puheessa, vaan myös datassa. Vuonna 2024 julkaistu tutkimus perusterveydenhuollosta osoitti, että vaihdevuosioireet jäävät usein kirjaamatta potilastietoihin. Kun oire ei päädy kirjaukseen, sitä ei myöskään näy järjestelmän silmissä. Ja jos järjestelmä ei "näe" ongelmaa, sen ratkaisemiseen ei kohdistu aikaa, rahaa eikä koulutusta.

Näin syntyy itseään ruokkiva kierre: vähän kirjaamista, vähän näkyvyyttä, vähän priorisointia, vähän vaikuttavuutta ja paljon turhia tutkimuksia ja lääkkeitä. [⁸]

Tämä on karu totuus myös Suomessa. Jos vastaanotoilla ei tunnisteta esivaihdevuosioireita ja vaihdevuosioireita järjestelmällisesti, moni nainen kiertää tutkimuksesta toiseen ja erikoisalalta toiselle ilman, että kokonaisuutta huomaa katsoa kukaan. Tilastotiedot näyttävät, että vaihdevuosi- ikäiset naiset käyttävät suhteessa enemmän terveyspalveluita kuin miehet.

Uniongelma ohjautuu yhteen paikkaan, mielialaoire toiseen, sydämentykytys kolmanteen ja painonnousu neljänteen. Nainen pirstotaan oireiksi, vaikka biologinen tausta on usein yksi ja sama. [⁹]

Lääketiede on parempi tunnistamaan sellaista, mikä voi mitata tai tutkia tarkasti: selkeä laboratorionäyte, yksittäinen elin, yksittäinen erikoisala, hoitosuosituksessa kuvattu oireketju.

Vaihdevuodet ovat sotkuinen kokonaisuus, ei vain naisen mielessä, vaan myös diagnosointi mielessä. Vaihdevuosia pidetään usein vain "alapään juttuina", joka kuuluu gynekologille. Moni lääkäri unohtaa, että myös hänen erikoisalaansa koskettavassa elimessä on hormonireseptoreita. Vaihdevuosina esiintyy monia, muihin sairauksiin ja vaivoihin liittyviä oireita, kuten: uni, hermosto, mieliala, verisuoniterveys, luusto, nivelet, aineenvaihdunta, hengitys ja arjen toimintakyky. Se vaatii monialaista ja kokonaisvaltaista ymmärrystä. Ja juuri monialaisuus on ollut monelle ammattilaiselle vierasta. On paljon helpompaa määrätä yksi lääke yhteen oireeseen kuin pysähtyä koko naisen äärelle. [¹⁰]

Taustalla on myös asenneongelma. Kun oire koskee naisten elämänvaihetta, se normalisoidaan herkemmin. "Tämä kuuluu asiaan" kuulostaa neutraalilta, mutta käytännössä se voi tarkoittaa: emme tunnista että oireesi olisivat todellisia. Se, että jokin on tavallista, ei tee siitä merkityksetöntä. Ikänäkökin kuuluu vanhenemiseen, mutta ei sitä kuitata olan kohtautuksella, vaan jokainen ohjataan optikolle ja kannustetaan lukulasien hankkimiseen. [¹¹]

Vaihdevuosissa ei ole kyse vain kuumista aalloista. Kyse on työkyvystä, muistista, unesta, mielialasta, parisuhteesta, seksuaaliterveydestä, liikuntakyvystä, luustosta, sydän- ja verisuoniterveydestä ja siitä, tunnistaako ihminen enää itseään.

Kun tämä vaihe hoidetaan huonosti, seuraukset eivät jää makuuhuoneeseen tai kotisohvalle. Ne näkyvät työelämässä, ihmissuhteissa, jaksamisessa ja terveydenhuollon kustannuksissa. Siksi vaihdevuosien parempi tunnistaminen ei ole "naisten hössötystä" vaan järkevää, vaikuttavaa terveyspolitiikkaa. [²]

Tarvitsemme myös ammattilaisilta asennemuutosta! Naisen ei pidä joutua vastaanotolle puolustamaan omaa kokemustaan ja oireitaan kuin rikospaikalla. Oireen kuvaus ei ole liioittelua. Aivosumu ei ole laiskuutta. Mielialavaihtelu ei ole luonteenheikkoutta. Yöheräily ei ole huonoa asennetta. Jos biologinen muutos on todellinen, myös sen vaikutukset ovat todellisia. Ammattilaisen tehtävä ei ole rankaista potilasta siitä, että tämä osuu osaamisen sokeaan pisteeseen. [⁷]

Naisen terveyttä ei korjata yhdellä kampanjalla eikä yhdellä somepostauksella. Se korjataan tutkimuksella, koulutuksella, kirjaamiskäytäntöjen parantamisella, hoitopolkujen selkeyttämisellä ja ennen kaikkea sillä, että naisen kokemus otetaan vakavasti ensimmäisellä kerralla – eikä vasta viidennellä, kun hän on ehtinyt epäillä jo itsekin mielenterveyttään. [¹]

Ja kyllä, tarvitaan myös suoraa puhetta: jos ammattilainen ei tunne hormonien vaikutusta esivaihdevuosissa ja vaihdevuosissa, ongelmaa ei ratkaista syyllistämällä potilasta. Ongelma ratkaistaan päivittämällä osaamista. Potilas ei ole paikka, johon terveydenhuollon tietovaje dumpataan. Se homma on mennyt pieleen jo lähtöviivalla.

Kun terveydenhuolto ei vielä tarjoa riittävää tukea, oma tiedonhankinta ja vertaistuki korostuvat. Tässä muutama konkreettinen askel, mitä voit tehdä:

1. Pidä oirepäiväkirjaa. Kirjaa ylös, millaisia oireita sinulla on, milloin ne esiintyvät, miten ne suhtautuvat kuukautiskiertoosi ja miten ne vaikuttavat arkeesi. Tämä auttaa sekä sinua että ammattilaista hahmottamaan kokonaisuutta.

2. Valmistaudu ammattilaisen tapaamiseen. Kirjoita etukäteen ylös tärkeimmät kysymyksesi ja oireesi. Älä jää odottamaan, että ammattilainen kysyy oikeita asioita.

3. Vaihda lääkäriä tarvittaessa. Jos et tule kuulluksi, sinulla on oikeus hakeutua toiselle lääkärille. Hyvä lääkäri suhtautuu oireisiisi vakavasti.

4. Hanki luotettavaa tietoa. Tieto lisää ymmärrystä ja vähentää epävarmuutta. Luotettavia lähteitä ovat esimerkiksi Käypä hoito -suositukset, Terveyskirjasto ja kansainväliset asiantuntijajärjestöt.

5. Hae vertaistukea. Et ole yksin – monet muut naiset käyvät läpi samoja asioita. Vertaistuesta voi saada sekä tukea että käytännön vinkkejä.

6. Sinulla on lupa olla oman terveytesi huippuasiantuntija, vaikka ammattilainen ei siitä pitäisikään!

Vaikka tietoa on tänä päivänä tarjolla enemmän kuin koskaan, ei meistä kukaan voi olla aina varma tiedon luotettavuudesta.Monialaista asiantuntijatietoa on vielä tarjolla hyvin vähän.

Tästä syystä rakensimme Ensio – Ensitietoa naisille verkkosisällöt, jotka tarjoavat laajan, monialaisen verkkovalmennukset sekä esivaihdevuosista että vaihdevuosista.

Palvelusta saat kattava tietopaketti naisen terveyden, oireiden, hormonien, unen, hyvinvoinnin ja arjen tueksi ja sisältöä lisätään joka kuukausi.

Kurssin hinta on 19 €/kk, ja se sisältää:

• Asiantuntijoiden laatiman laajan tietopaketin

• Perusteltuja käytännön vinkkejä oireiden hallintaan ja arjen sujuvoittamiseen

• Tietoa kansainvälisistä hoitosuosituksista

• Uutta sisältöä joka kuukausi

• Mahdollisuuden kysyä suoraan ammattilaiselta, jos jokin asia jää mietityttämään

👉 Tutustu kurssiin ja tule mukaan yhteisöön